Nyt on viikon verran elelty kokonaan ilman lääkitystä. Kokonaan ilman ongelmia ei lopetus ole sujunut, mutta ei liene ihme, että kroppa on ihmeissään kun viidentoista vuoden lääkkeiden syömisen jälkeen kemikaalitaso heilahtaa eri asentoon. Menee varmaan jonkin aikaa ennen kuin olo tasaantuu. Nyt olen siis valvoskellut usamman yön hikisenä sängyssä kieriskellen. Olo on sitä myöten aika väsähtänyt ja kelmeä. Lisämausteena on ollut tajuton flunssa, poskiontelon- ja keuhkoputkentulehduksineen, nam. Viime yönä sain kuitenkin nukuttua jopa 7 tuntia! Eli kyllä tämä tästä voitoksi kääntyy!

Muuten on voittajaolo, tupakointikin on tässä samalla saanut jäädä. En halua siirtää lapsille esimerkkiä tällaisestakaan huonosta tavasta. Olemme mieheni kanssa sopineet, että laadimme uudet hakemukset "puhtailla papereilla" juhannuksen jälkeen. Silloin pitäisi monen asian olla oikeassa asennossa, diagnoosit ja lääkitykset poissa, tupakointi loppunut, yhdessä asumista takana kolme vuotta (sekin on yhdellä palveluntarjoajalla erityiskriteerinä) ja aikaa syventyä papereiden kysymyksiin ja niihin vastaamiseen. Kysymykset eivät nimittäin ole aivan yksinkertaisia, toisaalta niitä on ihan mielenkiintoistakin miettiä: Millainen kasvattaja olet? Millaiset ovat suhteesi perheeseesi ja sukulaisiisi? Suhtautumisesi epäsosiaaliseen käytökseen? 

Toiveena olisi päästä syksyllä alkavaan PRIDE-koulutukseen. Jännittää, mutta pitkästä aikaa toiveikkaalla ja hyvällä tavalla!