Olen ollut pian kaksi viikkoa ilman masennuslääkkeitä ja saanut kokea jonkin verran vieroitusoireita. Huimauksen ja kuvotuksen lisäksi minulla on ollut tunteiden heittelyä. Olen saanut kiukuttelukohtauksia kotona ihan mitättömistä asioista ja toisaalta liikuttunut kyyneliin päivittäin monen asian kohdalla. Tasa-arvoista avioliittolakia koskeneen äänestyksen tunnelmista tirautin tuon tuosta liikuttuneena siitä, että Suomi otti niin tärkeän askeleen tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa kohti ja herkistyin tuttujen Facebook-kommentteja lukiessani. Kotiliettä lukiessani sainkin sitten jo oikein kunnon ulvontakohtauksen, kun luin juttua sijaisperheestä ja siitä, kuinka sijoitettu lapsi oli osoittanut Simbergin Haavoitettu enkeli -taulun enkeliä ja sanonut olevansa se. Ylipäätään elämä on ollut pari viikkoa jatkuvaa Pee-Äm-Ässää kovalla kierteellä ja reippaalla otteella. 

Luin eri lähteistä, että vieroitusoireiden kesto voi olla kolmekin viikkoa. Toisaalta, hitto vie, sehän tarkoittaisi että reilun viikon päästä oltaisiin jo selvillä vesillä! Maaliviiva siis häämöttää jo!

Tapasin eilen sairaanhoitajan psykan polilla. Hän ei ollut kuullut kertomani kaltaisista tilanteista arjessa Diagnoosin kanssa: siitä, että vakuutusyhtiö pyytelee epäluuloisena lääkärinlausuntoja tapaturma- ja henkivakuutusta varten; siitä, että verenluovutus on mahdotonta - ei lääkkeiden vaan Diagnoosin vuoksi; siitä, että työhöntulotarkastuksessa selvinnyt Diagnoosi on joillekin ollut työsuhteen purkamisen syynä vaikkei se olekaan työkykyyn vaikuttanut. Eikä siis ollut ennen tutustumistamme tiennyt myöskään, ettei tällä Diagnoosilla kelpaa sijaisvanhemmaksi. Jos näin heikkoa on terveydenhoitohenkilöstön tuntemus mielenterveysdiagnoosin saaneiden arjen käytännön kompastuskivistä, jotain pitäisi tehdä. Hoitajat ja lääkärit voisivat tietoa jakamalla auttaa Diagnoosin saaneita ymmärtämään ennakkoluuloja ja valmistautumaan niihin etukäteen ja mielenterveysseurat voisivat jakaa paremmin eri tahoille tutkittua tietoa kumoamaan ennakkoluuloja. Lääkäreiden voisi myös olla hyvä harkita tarkkaan ennen diagnosoimista ja langettaa Diagnoosi vain erityisen painavista syistä moneen kertaan sen varmistettuaan, jotta vältettäisiin potilaan turhat taistelut Diagnoosin kanssa eri viranomaisten ja muiden asioimispaikkojen kanssa.

(PS: olen tarkoituksella kirjoittanut tähän Diagnoosin isolla alkukirjaimella, jotta olisi selvää että kirjoitan nimenomaan 2-suuntaisen mielialahäiriön diagnoosista kirjoittamatta sanahirviötä joka kerta kokonaisuudessaan. Ja jollain hassulla tavalla tämä diagnoosi tuntuu niin isolta ja moneen vaikuttavalta asialta, että se ikään kuin vaatii tulla kohdelluksi kunnioittavasti siitä kirjoitettaessakin.)