Antti Kaikkonen ja Satu Taiveaho saivat jokin aika sitten näyttävästi tilaa mediassa saatuaan sijaislapsen perheeseensä, juttu esimerkiksi täällä: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014100618724367_uu.shtml .
Perheen adoptioprosessi keskeytyi vuonna 2012 kun Kaikkonen sai vankeustuomion vaalirahakohusta. Onnea heille nyt pienen poikavauvan kanssa! Olen iloinen heidän ja pojan puolesta, vaikka samalla pieni kateus kirpaiseekin.

Tuomio on ilmeisesti kärsitty ja rikosrekisteri on taas puhdas. Oma syntirekisterini ei tyhjene koskaan. Tuomioni on elinkautinen, diagnoosi poistuu vain jos se puretaan - silloin kyse on siitä että se on alun perinkin väärin perustein asetettu. Olen siis sijaisvanhemmaksi kelpaamaton for ever. Diagnoosi on pahempi asia kuin rikosrekisteri, pahinkin rikos asettuu tuomion kärsimällä, diagnoosi on ja pysyy oireettomuudesta huolimatta. Ja sen myötä pysyy myös tuomio lapsettomuudesta. 

Rikosrekisterini ei ole kummoinen: pahimmat rikkeeni ovat olleet liikennesakot mopoiluikäisenä. Mutta minulle on annettu diagnoosi, jota suosiaalityöntekijät pelkäävät pahemmin kuin ruttoa.  Ja entä jos diagnoosini puretaankin: olenko silti mustassa kirjassa jo valmiiksi, edellisten papereideni nojalla, varmuuden vuoksi?